Näyttely purettu 30.8.13
Aineen taidemuseon Cimo-harjoittelija Réka Lelkes, Suomea Suomessa-ohjelmasta, on koonnut pienoisnäyttelyn lukemastaan suomalaisesta kirjallisuudesta.
Juhani Aho- Rautatie
J. Ahon merkkiteos kuvaa Suomea, jossa pitkän ajan jälkeen
on toimiva rautatie ensimmäistä kertaa historiassa. Päähenkilöt ovat
tyypillisiä suomalaisia ja “pienet ihmiset”, Matti ja Liisa, jotka ovat kiinnostuneet uudesta ilmiöstä. Romaanin aiheena
ovat kehittyvä Suomi, Suomen maaseutu ja tavallisen ihmisen se ominaisuus, mitä
kutsutaan uteliaisuuksi.
Tove Jansson- Muumipapan urotyöt ja muut Muumi-kirjat
Muumipapan
“Johdanto” on paras alku siihen, että yliopistossa suomen kieltä opiskeleva
ryhmä alkaisi lukea autenttisia suomen kielisiä tekstejä- näin ajatteli
opettajani, ja hän olikin oikeassa. On todella mielenkiintoista lukea eri
kansojen satuja (kansansatuja ja taidesatuja), tutkia niiden ominaisuuksia,
esiintyviä, teemoja, ja sitä, minkälaisista saduista kansa tykkää, minkälainen
on suomen kansan yleinen maku. Muumilaaksossa tapahtuu aina paljon; kukaan ei
ole tottunut ikävyyteen. Hyvä ja paha ovat yhteydessä, ja Muumimaailmassa -
niinkuin oikeassa elämässä- onnettomuuskin voi tapahtua. Vaikka Muumitarinat
eivät ole niin suosittuja Unkarissa, kuin Suomessa (tai ulkomailla esim.
Japanissa), eräs ikäluokka kyllä tuntee Muumit. Muumikirjoista on olemassa
unkarin käännös käännetty ruotsin (Harrach Ágnes) ja suomen kielestä (Vukovári
Panna).
Kalevala
Suomen kansalliseepoksen luin aika myöhään, vasta 21-vuotiaana, ja
luulen, että tämä hieno teos olisi pitänyt lukea paljon aikaisemmin. Lukemisen
aikana minulla tuli mieleen lähinnä se, että Kalevalassa -niinkuin
suomalaisissa tarinoissa ja saduissa- on aina erittäin paljon tapahtumia ja
juonia. Kalevalan unkarin kielisiä käännöksiä on muutamia, esim. Ferdinánd
Barnan (1871), Béla Vikárin (1909), Kálmán Nagyin (1971) ja István Ráczin
(1976) käännös. Kalevala on suomen ja unkarin yhteyksien lähtökohtana.
Unkarissa olen Kalevalan ystävyyspiirin (Kalevala Baráti Kör) jäsen
Väinö
Linna- Tuntematon sotilas
Suomen kirjallisuuden seuraava merkkiteos. Kirja esittää
sodan epäinhimillisyyttä ja mielettömyyttä, mutta minun mielestä myös
suomalaisten olennaisen vaatimuksen rauhaan. Suomalainen ei usko sotaan;
romaanissa olevan “tuntemattomien”
sotilaiden ajatustapa todistaakin tämän mielipiteen. Ketä ne metsästä vain
harvoin näkyviin tulevat soviet vastustajat ovat ollenkaan? Sodalla ei ole
mitään ylevää tarkoitusta. Romaanin unkariksi kääntäjän, Gábor Bereczkin hieno
käännös on erittäin tunnistettu ja suosittu, vaikka sotilaiden eri
puhetyylejien kääntäminen on jäänyt ratkaisematta unkarin kielelle.
F. E. Sillanpää- Nuorena nukkunut
Yhden perheen elämän noudattaminen on tuttu teema
unkarilaisille lukijoillekin, mutta se, millä tavalla Sillanpää kuvailee
suomen ihanaa maisemaa, kaunista luontoa, järviä ja kesää, on
jäljittelemätöntä. Naturalismillansa kirjailija ansaitsi Nobelin
kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939. Unkarin käännös ilmestyi nimellä “Silja”.
Kirsti Simonsuuri- runot
Kirsti Simonsuurin runot tunnetaan mm. Budapestin
yliopistossa järjestettävistä runoilloista. Opiskelijaelämä on siellä erittäin
aktiivinen ja elävä; on mahdollista osallistua erilaisiin tapahtumiin ja
tilaisuuksiin. Suomen kirjailijoista ja runoilijoista on kutsuttu Budapestiin
muutama, heidät voi tavata Budapestin Kansainvälisillä Kirjamessuilla
(Budapesti Nemzetközi Könyvfesztivál), tai voi tutustua teoksiin Euroopan
Kirjallisuuden Yö (Európai Irodalom Éjszakája) tilaisuudessa ja ELTE:n
yliopistossa järjestettyvissä Tutkijoiden yö (Kutatók Éjszakája) tapahtumassa.
Tässä osa Rékan suosikeista, muihin voit tutustua kirjastossa.
