perjantai 19. heinäkuuta 2013

SUOMALAISTA KIRJALLISUUTTA UNKARILAISEN SILMIN


Näyttely purettu 30.8.13

Aineen taidemuseon Cimo-harjoittelija Réka Lelkes, Suomea Suomessa-ohjelmasta, on koonnut pienoisnäyttelyn lukemastaan suomalaisesta kirjallisuudesta.




Juhani Aho- Rautatie

J. Ahon merkkiteos kuvaa Suomea, jossa pitkän ajan jälkeen on toimiva rautatie ensimmäistä kertaa historiassa. Päähenkilöt ovat tyypillisiä suomalaisia ja “pienet ihmiset”, Matti ja  Liisa, jotka ovat kiinnostuneet uudesta ilmiöstä. Romaanin aiheena ovat kehittyvä Suomi, Suomen maaseutu ja tavallisen ihmisen se ominaisuus, mitä kutsutaan uteliaisuuksi.

Tove Jansson- Muumipapan urotyöt ja muut Muumi-kirjat

Muumipapan “Johdanto” on paras alku siihen, että yliopistossa suomen kieltä opiskeleva ryhmä alkaisi lukea autenttisia suomen kielisiä tekstejä- näin ajatteli opettajani, ja hän olikin oikeassa. On todella mielenkiintoista lukea eri kansojen satuja (kansansatuja ja taidesatuja), tutkia niiden ominaisuuksia, esiintyviä, teemoja, ja sitä, minkälaisista saduista kansa tykkää, minkälainen on suomen kansan yleinen maku. Muumilaaksossa tapahtuu aina paljon; kukaan ei ole tottunut ikävyyteen. Hyvä ja paha ovat yhteydessä, ja Muumimaailmassa - niinkuin oikeassa elämässä- onnettomuuskin voi tapahtua. Vaikka Muumitarinat eivät ole niin suosittuja Unkarissa, kuin Suomessa (tai ulkomailla esim. Japanissa), eräs ikäluokka kyllä tuntee Muumit. Muumikirjoista on olemassa unkarin käännös käännetty ruotsin (Harrach Ágnes) ja suomen kielestä (Vukovári Panna).

Kalevala

Suomen kansalliseepoksen luin aika myöhään, vasta 21-vuotiaana, ja luulen, että tämä hieno teos olisi pitänyt lukea paljon aikaisemmin. Lukemisen aikana minulla tuli mieleen lähinnä se, että Kalevalassa -niinkuin suomalaisissa tarinoissa ja saduissa- on aina erittäin paljon tapahtumia ja juonia. Kalevalan unkarin kielisiä käännöksiä on muutamia, esim. Ferdinánd Barnan (1871), Béla Vikárin (1909), Kálmán Nagyin (1971) ja István Ráczin (1976) käännös. Kalevala on suomen ja unkarin yhteyksien lähtökohtana. Unkarissa olen Kalevalan ystävyyspiirin (Kalevala Baráti Kör) jäsen

Väinö Linna- Tuntematon sotilas

Suomen kirjallisuuden seuraava merkkiteos. Kirja esittää sodan epäinhimillisyyttä ja mielettömyyttä, mutta minun mielestä myös suomalaisten olennaisen vaatimuksen rauhaan. Suomalainen ei usko sotaan; romaanissa olevan tuntemattomien” sotilaiden ajatustapa todistaakin tämän mielipiteen. Ketä ne metsästä vain harvoin näkyviin tulevat soviet vastustajat ovat ollenkaan? Sodalla ei ole mitään ylevää tarkoitusta. Romaanin unkariksi kääntäjän, Gábor Bereczkin hieno käännös on erittäin tunnistettu ja suosittu, vaikka sotilaiden eri puhetyylejien kääntäminen on jäänyt ratkaisematta unkarin kielelle.


F. E. Sillanpää- Nuorena nukkunut

Yhden perheen elämän noudattaminen on tuttu teema unkarilaisille lukijoillekin, mutta se, millä tavalla Sillanpää kuvailee suomen ihanaa maisemaa, kaunista luontoa, järviä ja kesää, on jäljittelemätöntä. Naturalismillansa kirjailija ansaitsi Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939. Unkarin käännös ilmestyi nimellä “Silja”.

Kirsti Simonsuuri- runot

Kirsti Simonsuurin runot tunnetaan mm. Budapestin yliopistossa järjestettävistä runoilloista. Opiskelijaelämä on siellä erittäin aktiivinen ja elävä; on mahdollista osallistua erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Suomen kirjailijoista ja runoilijoista on kutsuttu Budapestiin muutama, heidät voi tavata Budapestin Kansainvälisillä Kirjamessuilla (Budapesti Nemzetközi Könyvfesztivál), tai voi tutustua teoksiin Euroopan Kirjallisuuden Yö (Európai Irodalom Éjszakája) tilaisuudessa ja ELTE:n yliopistossa järjestettyvissä Tutkijoiden yö (Kutatók Éjszakája) tapahtumassa.

Tässä osa Rékan suosikeista, muihin voit tutustua kirjastossa.